REKSIN SUUSTA

01_JYK_logo+tarkenne_pysty_punaharmaa

 

21. elokuuta 2017

Kun Suomi hiljeni

Viikonlopun tapahtumat saivat hiljaiseksi. Terrori-iskut Espanjassa ja myös samaan kategoriaan kuuluva raivoisa hyökkäys Turussa olivat kauheita tapahtumia. Ensimmäistä kertaa myös Suomi joutui asiassa muuksi kuin sivustakatsojaksi.  Meidän omalla maaperällämme ihmisiä vastaan on hyökätty ja uhreiksi ovat joutuneet paikalla sattumalta olleet, kuten terroriteoissa yleensä on tapana.

Viime aikoina vihapuheita on kuultu paljon ja kohteina ovat olleet maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, muut kuin kristityt. Tämä etnisesti ja uskonnollisesti profilointi ja syyttäminen ei millään tavalla edistä yhteiskuntaamme eikä etenkään rauhaa. Lähes kaikki maapallolla elävät ihmiset haluavat elää rauhassa ja turvata hyvän elämän itselleen ja lapsilleen. Hyvin pieni osa tahtoo taustastaan riippumatta aiheuttaa pelkoa ja lietsoa levottomuuksia löytämällä minkä mahdollisen syyn tahansa.

Olemme tehneet Joensuusta opintomatkoja ympäri Eurooppaa. Madridiin, Pietariin, Lontooseen. Näihin metropoleihin on myös kohdistunut iskuja.  Pitäisikö opintomatkat sitten lopettaa? Ei todellakaan. Emme saa antaa valtaa pelolle ja terrorismille. Pelon ilmapiirin luominen ja yhteiskunnan rakenteiden horjuttaminen ovat juuri niitä, joita nämä ihmiset haluavatkin.

“Education is the most powerful weapon wich you can use to change  the world”, totesi Etelä-Afrikan legendaarinen presidentti Nelson Mandela aikoinaan.  Tämä pitää edelleen paikkansa. Luomalla kaikille maapallon lapsille samanlaiset edellytykset tietojen ja taitojen hankintaan, hälvennämme myös ennakkoluuloja puolin ja toisin. Tieto on valtaa.  Etenkin tyttöjen ja naisten koulutustason nostaminen Suomen tasolle koko maailmassa edistää tasa-arvoa.

Suomi tarvitsee ihmisiä. Kaikenlaisia. Suomalaisuus ei tarkoita yhtä rotua, kieltä tai tiettyä totuttua kaavaa. Suomalaisuus syntyy täällä asuvista ihmisistä, joista jokainen meistä tuo oman kortensa kekoon tälle itsenäiselle  100 vuotiaalle Suomelle.

 

26. lokakuuta 2016

Huikeaa on ollut ja vielä huikeampaa tulee!

Vuosi on vierähtänyt edellisestä blogista. Silloin ihasteltiin, miten ihana oppimisympäristö meille tänne saatiinkaan! Edelleen voin olla rakennuksesta ylpeä, mutta täytyy sanoa, että ylpeä olen myös osaavasta ja fiksusta henkilökunnastamme ja erityisesti aivan mahtavista opiskelijoistamme. Paljon on vuodessa ehtinyt tapahtumaan ja kehitystyötä kaikilla rintamilla on tehty, opiskelijat edellä.

Päivän sanahan on ollut digiloikka. Se ei minullekaan ole tullut kylläkään selväksi, kuin iso loikka on tarpeen. Erilaisia oppimisympäristöjä on monelaisia. Pitää nostaa hattua opettajille ja opiskelijoille siitä, että melko hyvin haltuun on otettu kaikenmaailman opetusta monipuolistavat tavat.

Oppimismotivaation ylläpitäminen oppitunneilla korkeana on tällä hetkellä opettamisen haastavimpia tehtäviä. Jos oppitunti ei ole kiinnostava ja mielenkiintoinen, jää harvalle mitään erityistä mieleen.  Uusi opetussuunnitelma vaatii opettajilta paljon ja oppitunneillakin opiskelija aktiivisena toimijana on keskeisessä asemassa.

Paljon on puhuttu siitä, minkälaista osaamista yhteiskunta lähitulevaisuutta tarvitsee. Mitä tietoja, mitä taitoja….mitä, mitä, mitä????  Lukio osana yhteiskunnan tarjoamaa koulutustatarjontaa on myös uudenlaisten yhteiskunnallisten haasteiden edessä.  Koko koulumaailma tällä hetkellä odottaa pelonsekaisin tuntein edellisten PISA -testien julkistamista, joka tapahtuu 6. joulukuuta, itsenäisyyspäivänämme.  Jo nyt monet ovat sitä mieltä, että edellisten OECD-järjestön PISA-tulosten perusteella maailman parasta peruskoulua tarjonnut maamme tullee vajoamaan. Syitä kaivetaan jo etukäteen. Emme osanneet edellisellä kymmenvuotiskaudella hyödyntää tarpeeksi hyvin yhteiskunnan ja teknologian muutosta.  Minäkin olen sitä mieltä, että ns. diginatiiveille eli 1995 vuoden jälkeen syntyneillle yritettiin opettaa turhiakin asioita keinoin, jotka kuuluivat jo kauas menneisyyteen.

Perusopetuksessa tapahtui suuri muutos opetussuunnitelman perusteissa. Lukiopuolella piti tapahtua mullistavia, mutta mitään merkittävää ei pettymyksekseni tehty. Edelleen meillä tulee pakollisena opiskella uskontokunnan mukaan eriytettyjä katsomusaineita, lisättiin filosofiaa ja yhteiskuntaoppia ja siirreltiin muutamia asiasisältöjä kielissä kursseista toisiin ja pakollisten kurssien määrät säilyivät kokonaisuutta ajatellen entisen tasoisina.

Ei noilla muutoksilla synnytetä uusia innovaatioita tai keksintöjä. Olisi tullut satsata lisää mm. luonnontieteisiin ja ns. koviin aineisiin.  Vaikka itse en mm. fysiikassa ja kemiassa ole mitenkään erityisen huippu, niin kyllä sinne luonnontieteille biologia mukaanlukien olisi pitänyt luoda jotain uutta ja mullistavaa ja sinne satsata niitä pakollisia kursseja eikä ns. pehmeisiin oppiaineisiin. Uusi “Nokia” saa odottaa, entistä pidempään

Lukiolaisen tulisi entistä varhaisemmassa vaiheessa saada myös jo päättää opinnoistaan eikä jauhaa pakollisia kursseja asioista, joita hän on jo peruskoulussa pitänyt tulevan uransa kannalta täysin tarpeettomina ja motivaatiota ei ole.  Päättäjienkin tulisi oppia uudenlaista ajattelua eikä tukeutua vanhaan traditioon, joka on tukeutunut virkamiehistön koulutustarpeisiin keskiajalta lähtien.

Mutta kaikesta huolimatta lukio on hyvä paikka kasvaa ajattelijana ja ihmisenä kohti aikuisuutta. Kunpa te nuoret osaisitte arvostaa vielä enemmän sitä työtä, jota hyväksenne kouluissa tehdään.  Suomalainen koulu silti voi vielä tällä hetkellä hyvin ja se antaa vakaan tasavertaisen pohjan kaikille.

Vaikka pimeys alkaa nyt maahan laskeutumaan, samoin lumi, kaikilla meillä on suuri ilo oppia ja opettaa!

 

7. lokakuuta 2015

Alkuun päästiin ja huikea lukio tuli!

Joensuun yhteiskoulun lukio aloitti toimintansa 1. elokuuta 2015. Pakko on kyllä todeta, että hieno tuli! Tämä Pohjois-Karjalan suurin ja kaunein päivälukio on aivan upea paikka opiskella kuin myös tehdä töitäkin. Kyllä kateeksi käy, kun miettii millaisessa parakissa sitä aikanaan itse Enossa opiskeli. Mutta aikansa kutakin.

Lukiomme on vahva erittäin yleislukio, maustettuna urheilulla sekä musiikilla ja ilmaisulla. Kaikilla lukiolaisilla on meille tullessaan mahdollisuus onnistua.  Joskus olen todennut, että suomalainen koululaitos on niin vahva voimassaan, että meillä ei yleensäkään voi valita väärää koulua. Kaikkialla opetus on hyvää ja laadukasta. Esimerkiksi muualla Euroopassa taso vaihtelee voimakaasti ja erot yksityisten ja julkisten koulujen välillä saattavat olla suuria.

Tahdomme kuitenkin välillä piristää tätä arkista aherrusta. Vihkiäiset järjestetään 30. lokakuuta niin päivällä kuin illallakin. Juhlapuhujaksi päivällä saapuu telkkaristakin tuttu Madventures duo ja illalla opiskelijakunnan bileissä esiintyy ASTE. Hienoja hetkiä siis tiedossa ja niitä tultaneen tarjoilemaan myös tulevinakin vuosina, ei pelkästään vihkiäisvuonna.

muuttolaatikko

 

23.4.2015 Vähiin käy viimeinen lukuvuosi Niinivaaran mäellä!

Ilmassa on jännittynyttä pöhinää. Hieman haikeita fiiliksiä, mutta myös uuden odotusta. Niinivaaran lukion kohdalla kevät pitää sisällään uusia asioita, ovat ne sitten uuden oppimista, musiikkiteatteriproduktiota tai muuttolaatikoiden pakkaamista.

Lukiolla on tällä hetkellä 300 muuttolaatikkoa, osa jo täynnä, osa vielä tyhjillään. Itsekin olen työhuoneesta oman jäämistöni läpi käynyt. Itse ihan kauhistuin siitä roskan määrästä, mikä kaapeistani löytyi. Paperilla näyttää ainoastaan olleen tosi vanhaa aineistoa itseltäni, edeltäjältäni sekä edeltäjäni edeltäjältä. En ihmettele yhtään sitä, että Euroopasta vuosittain katoaa yhden paperitehtaan verran tuotantoa. Lähes kaikki tarvitsemani uusi lomakkeisto, oppimateriaali yms. löytyy sähköisesti. Eläköön sähköinen maailma. Toivottovasti netti ei romahda eikä tapahdu muutakaan  katastrofia.

Itse en ole kovin kummoinen organisaattori, täytyy myöntää. Kaikki tavara, mitä mukaani täältä tarvitsen, mahtuu yhteen muuttolaatikkoon. Mitä siis jälkeeni jää ajastani täällä 2004-2015? Toivottavasti paljon hienoja hetkiä, tyytyväisiä opiskelijoita ja upeita muistoja yleensä.

Uuden lukion synnyttäminen vie paljon aikaa. Nyt juuri luodaan sisältöjä, toimintaperiaatteita, kalusteita, valoja, vihkiäisjuhlaa ja monia muita pieniä asioita! Kaikkien näiden nyanssien yhdessä tietysti kaikkien talossa toimijoiden kanssa on loksahdettava paikoilleen, että voidaan puhua toimivasta koulusta.  Itse en epäile ollenkaan sitä, etteikö Joensuun yhteiskoulun lukiosta  tulisi todella upea ja motivoiva oppimisympäristö!

Itse tuossa juuri valmistelin kevään ylioppilasjuhlapuhetta ja sen teemaa. Paljolti ajatukset liikkuivat kiireen ja rauhallisuuden välillä. Pakko on nyt myöntää, että pikkuisen kiirettä tälläkin hetkellä pukkaa….Omalla kohdallani pieni paine on aina paikallaan, mutta liika on joskus liikaa. Ymmärrän hyvin niitä opiskelijoita, joiden mielestä aina ei ehdi opiskelemaan ja harrastamaan samaan aikaan! Koulu ja opiskelijat edellä tässä kuitenkin mennään. Jokainen opiskelija on minulle yhtä tärkeä!

Mutta pyydän anteeksi, jos en ole aina rehtorin virkahuoneessa tässä näin keväällä. Paljon joutuu liikkumaan ja tosi kovasti on erilaisia paperihommia liittyen niin uutten kouluun kuin myös vanhan koulun arkistoimiseen. Onneksi täällä on paljon avuliasta ja upeaa henkilökuntaa, jotka osaavat auttaa monessa asiassa.

Voimia kaikille kevääseen ja uutta kohti!

1523325_555996051159557_1736813674_o

23.12.2014 Hiljaisuus. Näin voisi kuvata lukiotamme tällä hetkellä. Kaikonnut on tuo iloinen puheensorina ja pianon pimputus aulasta. Koulussa ei tällä hetkellä liene rehtorin lisäksi muita eläväisiä. Eilen maanantaina toki piipahti vartiointiliikkeen mies kiroilemassa, kun murtohälytin oli antanut signaalia takkahuoneesta(?) yms. paikoista, joista normaalisti arkimaanantaina ei pitäisi signaalia tulla. Ei hän minua kuitenkaan täältä pois ajanut. Ihmetteli varmaan sitä, mitä kummaa täällä oikein puuhaan.

Tässä koneen ääressä laskujen hyväksymisen lomassa ja joulutoivotuksiin vastaillessa tulee mietiskeltyä yhtä sun toista. Mitä tämä vuosi on antanut juuri minulle? Olenko muuttunut paremmaksi ihmiseksi, paremmaksi esimieheksi, isäksi tai aviomieheksi? Vai kenties toiseen suuntaan?

Itse asiassa on harvinaisen tyhjä ja huojentunut olo. Huolimatta kaikenlaisista taloudellisista ja poliittisista kriiseistä, olemme mielestäni pystyneet antamaan opiskelijoille elämän edellytyksiä melko lailla kiitettävästi. Kaupunkia ei ole tällä hetkellä myöskään uhkaamassa henkilökunnan lomautukset, toisin kuin naapurissamme Kontiolahdessa. Kunnallistaloudenhan tulee olla niukkaa ja verojen sekä maksujen korotuksia tulee välttää viimeisen saakka.

Joensuun yhteiskoulun ja Niinivaaran lukioiden yhdistymiselläkin alun perin oli vankat taloudelliset perustelut. Toiminnallisia säästöjä toki saadaankin mm. tilasuunnittelulla kansalaisopiston kanssa. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että uusi 2016 voimaan tuleva lukion uusi tuntijako ja opetussuunnitelma vievät elämän edellytykset pieniltä ja keskisuurilta lukiolta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan poliittisesti herkässä ilmastossa annettu tuntijako on pelkkä kompromissien vitsi. Haihattelua ja näennäisiä muutoksia, joilla ei Suomea ainakaan saada nousuun.

Vaikka itsekin koulutukseltani edustan ns. humanistisia aineita, en missään nimessä ole uudistuksesta samaa mieltä, kuin valtioneuvostossa istuvat maallikot. Itse olisin tuntijakoon lisännyt ehkä enemmän ns. kovia aineita, esimerkiksi luonnontieteitä ja vaikkapa ohjelmointia. Nyt sinne lisätään pakollista filosofiaa ja yhteiskuntaoppia. Katsomusaineisiin lisätään kaksi syventävää kurssia, kun yksi pakollinen kurssi menetetään.   Joopa joo. Eiköhän koko homma mene uusiksi melko pian, kun PISA- menestys peruskouluissa valitettavasti entisestään heikkenee.

Kaikesta huolimatta uskon Suomen pärjäävän. Kohta joku keksii sen liikeidean, joka ei ole monistettavaksi halpatuotantomaihin. Yksikin idea riittää. Tämä onkin mielestäni yksi lukion tärkeitä tehtäviä. Saada opiskelijat ajattelemaan innovatiivisesti. Kun ympäristö on motivoiva ja uskallusta riittää, niin edellytyksethän on vaikka mihin! Yrittäjyyttä ja uskallusta kehiin, siten tosielämän menestystarinat syntyvät.

Lukiomme on aina ollut tunnettu siitä, että täällä hyväksytään kaikenlaiset hyvinkin erilaiset ihmiset. Toimivassa bändissä tai tiimissä tulee aina olla erilailla ajattelevia yksilöitä. Joskus erilaisuus on monelle liikaa, mutta yleensä se ruokkii kovin tavanomaistakin ideaa eteenpäin ja lopputuloksena on usein jotain todella yksilöllistä ja hienoa. Tylypahkanakin tunnettu opinahjomme on mielestäni innovatiivisuudessaan ihan omaa luokkaansa.

Olen kuullut huhuja opiskelijoiden epäilyistä, kuinka uusi yhteisö Papinkadulla tulee toimimaan. Syyksi on mainittu opiskelijaprofiileiden erilaisuus. Noh, muisti on monilla lyhyt. Yhdeksän vuotta yhteisessä peruskoulussa pari vuotta aikaisemmin on joillakin jo vaipunut ehkä unholaan. Eiköhän kaikki mene hyvin ja jokainen löydä sijansa Papinkadun ”majatalossa”. Kuten aiemmin totesin, erilaisuus on rikkaus.

Nyt on kuitenkin aika hiljentyä joulun viettoon ja kerätä voimia ensi vuotta varten. Vielä voin rehellisesti todeta, että on hienoa tehdä töitä kivojen nuorten kanssa. Lukioaika on elämässä yksi mieleenpainuvimpia vaiheita.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015 kaikille!!!

6.6.2014 On kesä!

Koulu on tyhjentynyt, niin opettajat kuin opiskelijat ovat juosseet kesälaitumille, kukin ties minnekin. Toivottavasti osaatte nauttia olostanne ja ottaa kaiken irti helteestä ja muista kesäeduista.

Aika moni tuttu kateellisena minullekin muutaman kerran toukokuussa älykkäästi huomauttaa, että nytkö sitä on jääty niille pitkille kesälomille. Pettymyksenä voin heille aina kertoa, että rehtorilla kesäloma on ihan normi kuukauden mittainen. En suinkaan sinetöi koulun ovea ylioppilasjuhlien jälkeen ja palaile yhtä päivää ennen kolun alkua tänne Niinivaaran syleilyyn. Toki täytyy todeta rehellisesti sekin, että rehtorillahan ei ole ns. oikeaa  velvoitetyöaikaa, vaikkakin pääosin noudatetaan toimistotyöaikaa (klo 8-16 välillä) ihan käytännönkin takia.

Mitä koulun hyväksi sitten kesällä tehdään? Kesäkuun alku juhannukseen saakkaa on meillä kansliassa yksi vuoden kiireisimmistä ajankohdista. Syksyn 2014 ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautuminen päättyi juuri 5. päivä kesäkuuta. Näiden tulosten kokoaminen ja lähettäminen ylioppilastutkintolautakunnalle, opiskelijoiden neuvonta yms. asiat ovaat hyvin tärkeitä. Katsotaan myös, että kukaan ei ole strategisesti unhoittanut mitään elintärkeää, varsinkin jos meinaa valmistua ylioppilaaksi syksyllä.

Erittäin suuri osa alkukesän hommista tehdään uusien tulevien ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Tänä keväänä hakujärjestelmäkin on muuttunut, jälleen kerran ja tämä vaatii meiltä täällä kansliassa aikaa ja kärsivällisyyttä, että löydämme sen tiedon, mikä on tärkeää. Nyt sormet ristissä odottelemme, että ensi viikon alussa saisimme meille hyväksyttyjen lukiolaisten listan ulos tuolta opintoportista. Viime vuosina lähes aina joku koulu on ns. ryssinyt ja koko prosessi on jouduttu ajamaan uudestaan, kaikkihan vaikuttaa kaikkee, se ollaan huomattu.  Joka tapauksessa koulun nettisivuilla ja ulko-ovessa valittujen lista on torstaina 12. kesäkuuta alkaen. Koteihin kirjeet laitetaan samana päivänä menemään postissa.  Hakijamäärähän meidän yleislinjalle romahti totaalisesti totutusta ja lähes varmasti lukiopaikan voi meiltä luvata jokaiselle, joiden lukuaineiden keskiarvo on 7.0 tai enemmän. Tieto siitä, että Niinivaaralta lukio vuoden päästä sulkee ovensa, vaikutti paljon. Ensi viikollahan selviää sekin, pitääkö järjestää täydennyshaku heinäkuussa. Kesäkuussa tehdään myös rekrytointeja. Opettajakunnassa tapahtuu joka vuosi jotain pieniä muutoksia ja paikkoja on laitettava hakuun. Ensi viikolla haastatellaan englannin kielen sivutoimisen tuntiopettajan tehtävään haluavia. Osa henkilökunnasta tekee mm. opinto-opasta, osa lukujärjestyksiä, osa käy täydennyskoulutuksissa ja jotkut miettivät uusia avauksia opetukseensa. Opetusalalla työtä tehdään paljolti oman pään sisällä ja siten siitä onkin melko vaikea päästää irti, jopa kesän aikana.

Suunnittelu meillä on  toki pitkällä jo tulevaisuutta  ja syksyä 2015 silmällä pitäen. Kesäkuun aikana saadaan kursittua kokoon myös Joensuun yhteiskoulun lukion opetussuunnitelma, joka julkaistaan yhdessä jo tehdyn ja valitun logon kanssa todennäköisesti elokuun alkupuolella.  Täytyy sanoa, että lukiostamme on tulossa todella monipuolinen ja moderni, niin tiloiltaan, opetusvälineistöltään kuin myös sisällöltään!!! Tiedotustilaisuutta kannattaa odottaa!  Olen todellakin ylpeä molempien koulujen henkilökunnasta, jotka ovat prosessille aikaa antaneet. Myös opiskelijakunnat ovat osallistuneet ja varsinaisen työn opettajat ja oppilaskunnat tulevat uuden lukion hyväksi antamaan, kun ryhdymme katsastelemaan kalusteita.

Uusi lukiohan saa myös uutena urheilulinjan, jonne opiskelijoita otetaan peruskoulun päättötodistuksen lisäksi myös urheilullisen perustein. Soveltuvuuskokeet järjestetään yhteistyössä urheiluakatemian kanssa. Urheilulinja yhdessä vahvan  yleislinjan ja Niinivaaralta siirtyvän musiikin- ja ilmaisun linjan kanssa lukio saa varmasti katettua sellaisen tarjottimen, joka kantaa nuoria elämässä pitkälle. Lukiohan ei ole olemassa itseään varten, vaan koulutettaviaan ja heidän tulevaisuuttaan silmällä pitäen. Tämä meidän tulee muistaa, kun ns. kilpailemme keskenämme opiskelijoista ammatillisten oppilaitosten ja muiden lukioiden kanssa.

Nauttikaa täysin siemauksin lomastanne. Rehtori valvoo… :-).

24.3.2014 Aurinkoa ja uuden odotusta

Talven pimeys on saanut väistyä ja kevät tekee kovasti tuloaan. Takana ovat niin penkkarit, vanhojen tanssit kuin myös ylioppilaskirjoitukset.  Jälleen kerran on uusi ikäluokka saanut kokeensa suoritettua ja nyt sitten alkaa se parin kuukauden tulosten odottaminen. Joskus itseäkin ylioppilastutkinnossa mietityttää, mitä eri asioita sillä halutaan mitata. Tietojen lisäksi mitataan myös ajan hallintaa, soveltamiskykyä ja paineiden sietämistä. Moni opiskelija ajattelee kirjoitusten tulosten määrittävän heidän koko tulevaisuutensa suunnan. Onhan tämä tietysti osittain tottakin, mutta nyky-yhteiskunnassa reittejä erilaisiin jatkokoulutuksiin ja ammatteihin on monia. Unelmiin tulee uskoa, mutta niiden eteen on oltava valmiita itsekin jotain tekemään. Ei lääketieteellinen tai lakitieteellinen tipahda tarjottimelle kuin Manulle illallinen.  Aina jokainen kuitenkin on paikkansa löytänyt.

Myös yhteishaku on ohitse. Täytyy todeta rehellisesti, että Niinivaaran lukion katoaminen tästä Tikkarinteeltä on vaikuttanut selkeästi valintoihin. Musiikin ja ilmaisun linjalle opiskelijoita haki kohtalaisesti, mutta normaalille lukiolinjalle hakijamäärä romahti.  Johtopäätöksenä pitää todeta, että nuorille pysyvä, tuttu ja turvallinen  oppimisympäristö koko lukioajan on hyvin tärkeä asia.  Kyllä Niinivaarakin viimeiset uudet ensimmäisen vuoden opiskelijansa toki varmasti saa ja lupaan kaikkien heidän täällä myös viihtyvän ja saavan laadukasta opetusta koko viimeisen lukuvuoden, kunnes täältä yhdessä lähdemme keskikaupungille. Tällä hetkellä kokoamme juuri elokuussa 2015 aloittavalle yhteiskoulun lukiolle uutta opetussuunnitelmaa. Siitä on todellakin tulossa monipuolinen ja opiskeluun kannustava. Kurssitarjontaa tullaan täydentämään monin eri mielenkiintoisin kurssein lähes kaikissa oppiaineissa. Opiskelijoilta tullaan asiassa myös pyytämään kommentteja.

Viimeinen lukuvuosi 2014-2015 Niinivaaralla on siis edessä. Muuttolaatikoita emme ole vielä pakkaamassa. Jokaiselle opiskelijalle tulee taata mahdollisuus opiskella ensi lukuvuosi rauhassa ilman mitään lähtöhärdelliä. Sen sijaan mietinnässä on mm. erilaisia tapahtumia sitten vuoden päästä keväälle.  Hautajaisia täällä ei kuitenkaan ole aikeissa järjestää. Opiskelu on iloinen asia ja halua oppia ja opettaa on ikuinen, vaikka koulut vaihtuvatkin.  Uudet tuulet antavat joskus myös mahdollisuuksia muutoksille, jotka muutoin saattaisivat jäädä tekemättä.

23.12.2013

Joulun odotusta

Elämme vuoden pimeintä aikaa ja lomat ovat lähellä. Lukion väki alkaa valmistautumaan kevään koitoksiin uuttakin etsien. Moni asia keskusteluttaa tällä hetkellä.

 JOENSUUN YHTEISKOULUN LUKION RAKENTAMINEN ALKAA

Vihdoinkin laukaistiin liikkeelle Joensuun yhteiskoulun rakennustyömaa. Sehän joulukuussa 2013 siis selvisi, että niinivaaralaisetkin muuttavat Papinkadulle elokuussa 2015. Toivottavasti rakennusprojekti onnistuu hyvin ja miksipä ei onnistuisi.

Yhteisön rakentamisessa onkin sitten omasta mielestäni ne isoimmat haasteet. Vaikka varmasti niin opiskelijat kuin henkilökuntakin on avarakatseista ja uudistushaluista, niin aina menee jokin aika, kunnes pystytään luomaan omanlaisensa käytänteet. Suuret linjat , opetussuunnitelma mukaan lukien, on helppo rakentaa ja luulenkin, että meillä käydään läpi enemmänkin noita monia pieniä käytänteitä, jotka ovat juuri niitä juttuja, jotka näkyvät opiskelijan arjessa. Opettajat aloittavat yhteistyönsä jo tammikuussa kokoontumalla opetussuunitelmaa miettimään, samoin kuin askelmerkkejä tulevaa varten. Oppilaskuntatoiminnan yhteensovittaminen on myös tärkeää ja tavoitteena on se, että meillä on yksi yhteinen oppilaskunta elokuussa 2015, kun toiminta opiskelijoiden osalta alkaa.

LUKIOILLA POLITIIKKAA JA TULOSPAINETTA

Tällä hetkellä jotkut kaupungin isät ja äidit ovat kyseenalaistaneet  rehtorin tarpeellisuuden 600 opiskelijan lukiossa.  Heidän mielestään mm. pedagoginen johtaminen on apulaisrehtorin tehtäviin luettava asia. Tämä kovin vaarallinen aatos ei toivottavasti saa lisää tukea . Lapsikin tietää pedagogisen johtamisen olevan rehtorin tärkein tehtävä ja vieläpä noin suuressakin yksikössä.  VARKO-lautakunta olikin asiantuntijaelimenä ottanut oikean kannan asiaan ja tyrmännyt ajatuksen. Toki pitää muistaa, että meillä asiantuntijalautakunnan yli on kävelty monessa pienemmässäkin asiassa.  Valtuustolla on toki halu säästää, mutta pitää muistaa, että lukiot pyörivät Joensuussa valtakunnallisesti todella tehokkaasti ja lukioden valtionosuuden oppilaskohtaista yksikköhintaa jaetaan sitten osittain kaupungin muuhun käyttöön noin 800 000 euroa vuodessa. Oikeasti  tulee mieleen, ollaanko tässä koulu vai liikelaitos? Miten hienosti asiat olisikaan jos tämä koko lukion yksikköhinta olisi lähes kokonaan käytössämme.  Varmaan rahaa riittäisi oikeasti muuhunkin, kuin vain ja ainoastaan palkkojen ja vuokrien maksamiseen.  Ainakin tietotekniikan käyttö olisi ns. ihan eri levelillä nykyiseen verrattuna ja loppukäyttäjä eli opiskelija hyötyisi paljonkin.  Kun mikään ei riitä?

UUDESTA TUNTIJAOSTA PELASTUSTA

Lukio-opetuksen perusteita uudistetaan yleensä noin 10 vuoden välein.  Edellinen opetussuunnitelma ja tuntijako ovat vuoden 2003 ajoilta. Vuosi 2014 tuo siis mukaan uuden tuntijaon, josta päättää maamme hallitus, sekä opetushallitus antanee sitten saman vuoden puolella ainakin luonnoksen opetussuunnitelmaperusteita.

Pitkään on jo puhuttu, että niin opetusta, kuin myös tuntijakoa pitäisi radikaalisti uudistaa. Itse olen asiasta aivan samaa mieltä. Pupu on kuitenkin osittain mennyt pöksyyn ja tuntijakotyöryhmä ei yksimielistä ehdotusta ole saanut aikaiseksi.  Yleissivistyksestä on kuitenkin jätetty jäljelle kielet, matematiikka terveystieto ja vieläpä uskonto. Ajatus itsestäni siitä, että uskonnon opettaminen lukioissa on mm. fysiikkaa ja historia tärkeämpää, kuulostaa liiankin konservatiiviselta.  Toki itse kuulun siihen ikäluokkaan, jonka ei 1980-luvun lopulla opiskella lukiossa päivääkään fysiikkaa, mutta katsomusainetta sitäkin runsaammin.  Toki täytyy myöntää, että itse olen yhden vuoden toiminut urani alkuvaiheessa yläkoulussa myös uskonnonkin opettajana ja varmasti tuosta lukioteologiasta on kohdallani ollut enemmän hyötyä kuin siitä opiskelematta jääneestä fysiikasta.

Tuntijakojen ja opetussuunnitelmien tarkoitus on hyödyttää opiskelijaa sekä toki koko Suomen yhteiskuntaa.  Tällä hetkellä myllerrykset ympäri maailmaa ovat niin suuria, että kuka tässä tällä hetkellä tietää, millaista osaamista me 2020 luvulla tarvitaan.  Kyllähän me elämme maailmanlaajuisesti suuren muutoksen aikaa.

No, ainakin näin joulun ajaksi tuo globaali vauhtikin hieman hellittää.  Nyt kun lukiolla tätä blogia kirjoittelen (23.12. klo 11:48), niin aika tuntuu jo pysähtyneen. Aulat, penkit ja luokat odottavat toinen päivä tammikuuta alkavaa oppimisen alkamista.  Odotan innolla taas kaikkien iloisten nuorten näkemistä, vaikka onhan loma toki aina loma.

Rauhaisaa joulun aikaa kaikille ja upeaa uutta vuotta 2014!

18.10.2013

Syksyn harmautta ja arjen rakkautta!

Eletään syysloman viimeistä päivää. Ensilumi lörötteli viime yönä maahan Joensuunkin seudulla ja toi toistaiseksi lisävaloa pimeisiin ja synkkiin iltoihin.

Toivottavasti kaikilla on ollut tarpeeksi rentouttava syysloma. Joissakin päin Suomea lomaillaan  vain kaksi vuorokautta, mikä ei mielestäni missään tapauksessa vastaa loman määritelmää. Asiaa on perusteltu mm. sillä, että lyhentämällä tätä pätkää, saadaan pidempi joululoma. Jouluaika on ehkä muutenkin rentouttavampaa, joten en hirveästi ryhtyisi sitä lomaa enää pidentämään muiden keskeytysten kustannuksella. Mielestäni lomia tulee olla sopivasti tarpeeksi usein.

sisäkuva2

Oma lomani sujui tänä syksynä työtä ja vapaa-aikaa sekoittaen. Toimistoon pääsy oli estetty toisen kerroksen lattiaremontin takia ja osa duuneista tulikin tehtyä mm. kotitoimistossa, koulutuspalvelukeskuksessa vieraillessa  sekä palkattomasti lomailleen. Nyt perjantaina  18. lokakuuta toimiston oven sinetit on vihdoin poistettu ja täällä ollaan kaikessa rauhassa lukkojen takana, turvassa muulta maailmalta.

sisäkuva3Tällä hetkellä lukiopuolella jännitetään etenkin sitä, saako syksyksi 2015 aloitettavaksi aiottu Joensuun yhteiskoulun lukio rakentamisrahoituksen vuoden 2014 talousarvioon.  Tämän hetken tietojen valossa siltä vaikuttaisi, että ISLOn purkaminen alkaa nyt joulukuussa 2013 ja  uuden hulppean lisäsiiven rakentaminen Papinkadun tontille keväällä 2014. Lukiosta tulee Pohjois-Karjalan suurin ja kaunein päivälukio, jonka kurssitarjonta ja oppimisympäristöt tulevat olemaan Suomen mittakaavassa hulppea kokonaisuus.  Yhteistyössä kaupunkikeskustan muiden lukioiden ja samassa rakennuksessa toimivan kansalaisopiston kanssa  saamme varmasti luotua kaikkia lukiolaisia miellyttävän oppimiskeskuksen. Oheiset kuvat on visio uudesta lukiosta. Tällaista siellä voisi siis olla!

Kaupunki etsii tällä hetkellä kuumeisesti säästöjä. Tapetilla ovat käyttötalouden sisällä  lähes kaikki toiminnot, lukioverkosta aina areenan myyntiin.  Säästövinkkejä otetaan vastaan jopa kaupungin facebook-sivuilla.Meidän lukiopuolella täytyy muistaa, että lukiolaisten määrän vähentäminen ei tällä hetkellä säästä kaupungin kustannuksia. Lukiolainen tuottaa tällä hetkellä enemmän valtionosuusrahaa kuin mitä lukiot kuluttavat. Emme siis millään tavalla ole tällä hetkellä rasite kaupungin taloudelle, vain päinvastoin!  Siksi on aina surkuhupaisaa kuunnella jatkuvasti kitinää siitä, että meidän olisi etsittävä lisäsäästöjä toiminnasta. Mielestäni säästöjä tulee ensisijaisesti etsiä niistä kaupungin toiminnoista, jotka eivät tule valtionosuudella tai tulorahoituksella toimeen.

sisäkuva1

Tavoitteet eivät lukio-opiskelijaa ajatellen ole ainoastaan taloudellisia. Oma tehtäväni rehtorina yhdessä henkilökunnan kanssa on huolehtia siitä, että opetus on laadukasta ja oppimisympäristö motivoi opiskelijaa parhaisiin mahdollisiin tuloksiin.  Pieni opiskelija ei saa unohtua, vaan meidän tulee yhdessä luottamushenkilöiden kanssa muistaa, että olemme täällä juuri häntä varten.  Emme suinkaan olei mikään suuri satoja päitä sisältävä maitonavetta, joka liukuhihnalta tuottaa ylioppilaslakkeja ja odottaa yhteiskunnalta gloriaa tekemisistään ja ainoastaan seuraa, että talous pysyy tasapainossa.

Puhun tässä asiassa ns. ”arjen rakastamisesta”.  Koko ajan meidän punainen lankamme on palvella opiskelijaa ja tarvittaessa motivoida häntä (vaikka motivaatio olisikin joskus hukassa) löytämään oma sisäinen opiskelijansa. Rakkaus tähän työhöni nuorten hyväksi teki minustakin rehtorin.  Joskus tuo arjen rakastaminen on vaikeampaa, mutta silti ainakin itse voin vielä sanoa rakastavani työtäni, opiskelijoitamme  ja tätä työyhteisöä Niinivaaralla.

20.6.2013, Joensuu

Se on kesä nyt!

Kevään juhlat ovat ohi. Ylioppilaat ja ammattiin valmistuneet ovat saaneet todistuksensa ja suuntaavat kohti uusia haasteita.  Itselläni oli melkoinen hulinaviikko tai itse asiassa nuo toukokuun viimeiset yhdeksän päivää. Ensin ihan rehellinen huvittelumatka eteläiseen naapurimaahamme lauantaina 25. toukokuuta, josta riensimme vaimoni kanssa seuraavana iltana suoraan nuoruuteni suosikin, Bon Jovin keikalle Ratinan stadionille.  Kotiutuminen maanantaina aamulla neljän aikaan ja siitä sitten lukiolle töihin. Seuraavana aamuna lähtö Chartresiin Ranskaan edustamaan Joensuuta keskisuurten kaupunkien seminaarissa, joka tällä kertaa paneutui nuorten asioihin. Ilmat siellä olivat kyllä huomattavasti Joensuuta surkeamman, kuten suuressa osassa Euroopassa.  Väärässä paikassa siis väärään aikaan. Ihmettelyähän se herätti, että Utsjoki oli Euroopan lämpimin paikka yhtenä päivänä.

Perjantai-iltana oltiinkin sitten takaisin Joensuussa, vaikka Helsingin lentokoneesta ei meinannut löytyä ensin miehistöä.  Hieman tuskan hikeä ja sydämen tykytyksiä aiheutti, kun muistin että olin pakannut ykköspukuni ruumaan meneviin matkatavaroihin. Entä jos käy kuten viimeksi Pariisissa? Tuolloin matkatavarani jäivät ihailemaan tuota romantiikan pääkaupunkia ja saapuivat Joensuuhun Ilosaarirock-talkoisiin.  Noh, onneksi tällä kertaa loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei tarvinnut ylioppilaille tynnyri päällä kertoilla. Hauskalta varmasti olisi näyttänyt.

Palautuminen kyllä vei aikansa ja sen huomaa vuosi vuodelta enemmän. Parikymppisenä opiskelijanuorukaisena sitä jaksoi yötä myöten ja seuraavana päivänä aina luennolla paikalla kello kahdeksan. Ei enää.  Kyllä se pitää paikkansa, että jos jotain haluaa tehdä mistä unelmoi, niin tehkää niin nuorena kuin mahdollista!!! Pätee toki myös lasten hankkimiseen. Jo 36 vuotiaana minulla oli jo  kuusi ihanaa lasta.  Yölläkin jaksoi vaippoja vaihtaa, viimeisimmän kanssa jo hieman tökki….

Nyt ovat tiedon opiskelijavalinnasta saaneet myös uudet II-asteen oppilaitosten opiskelijat. Niinivaaralle otettiin totutun tavan mukaan 115 uutta lukiolaista, joista 33 normaalille lukiolinjalle ja 82 musiikin- ja ilmaisun linjalle.  Meidän kohdallemme kaksi asiaa oli toisin kuin viime vuonna. POJAT, missä olette? Meille marssii syksyllä uusien ykkösten joukossa vain 30 karvasemman sukupuolen edustajaa.  Yleensä meillä sukupuolet ovat olleet aika lailla fifti-sikxti, mutta nyt ei.  Meillä opinnot eivät ole erityisen tyttömäisiä. Voi olla että meidän PR-työmme painottui hieman  liikaa tuonne musiikki- ja ilmaisupuolelle, vaikkakin pojille ominaisia aineita, kuten tietotekniikkaa, liikuntaa ja luonnontieteitäkin on yllin kyllin.  Mutta, kyllä meille tulevien poikien kyllä kelpaa…! Toinen mikä kiinnitti huomiotani, oli musiikin- ja ilmaisun linjan todella kova taso. Taiteellisesti tulee tosi upeita opiskelijoita, mutta myös peruskoulu on mennyt kiitettävästi. Lukiohan on vaativa koulu. Jos aikoo täysipainoisesti koulun lisäksi myös harrastaa jotain, vaatii se lukuhalujen lisäksi kovaa motivaatiota kaiken sen tiedon sekä elämäntaitojen  tankkaamiseen.

Nyt on sitten varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta saanut aikaiseksi jo nimenkin Papinkatu 3:n lukiolle.  Kahdessa eri kokouksessa asiaa mietittyään lautakunta oli ensin päättänyt, että mitään vanhoja nimiä ei käyttöön oteta.  Nimeksi tuli pitkällisten keskustelujen tuloksena Ylisoutajan lukio. Äänestyksessä häviäjäosapuolena, mutta kirkaasti hopealla, oli  Wivi Lönnin lukio. Ylisoutajan nimihän on Joensuun historiaa tunteneille ja täällä pitkään eläneille varsin tuttu. Ennen Suvantosillan aikaa 1974 oli sen kohdilla aikanaan soutupalvelu, joka vei ihmisiä vastarannalta toiselle. Yksi vanha ylisoutuun käytetty venekin on tällä hetkellä Pohjois-Karjalan museolla kunnostettavana. Tiedä vaikka se joskus löytäisi itsensä tuolta Ylisoutajan lukiosta, mene ja tiedä. Ylisoutajan kävelysiltahan valmistuu tuohon Penttilän kohdille Pielisjokeen kesällä 2014. Onhan vielä toki mahdollista, että tilaaja eli kaupunginhallitus tahtoo vielä lausua asiassa viimeisen sanan. Tämä on demokratiaa ja joskus nimiasiat herättävät suuria tunteita. Käytännön kannalta merkitystä ei juurikaan olle.

Pitää kuitenkin ryhtyä valmistelemaan laskeutumista lomaan, joka itselläni alkaa ennen Juhannusta. Itse koetan olla aktiivinen, mutta latailla myös energiavaroja. Tänä kesääni lomaani kuuluu kesämökkeilyä, marjojen keräämistä, golfia, Ilosaarirockia,  kalastusta, mattojen pesua, halkojen hakkaamista, kesäterasseja, Katinkultaa ja totta kai makoilua ja nukkumista pitkään.

Hauskaa ja rentouttavaa lomaa kaikille!

27.3.2013, Joensuu

Mikä lukiolle nimeksi????

Tällä hetkellä Joensuun lukioelämä elää jännittäviä aikoja. Nyt kun on taas kerran vertailtu, ihmetelty  ja analysoitu vuosittain erilailla käyttäytyvien 9. luokkalaisten yhteishakukäyttäytymistä ja erityisesti lukiovalintaa, niin lisäksi olemme saaneet aivan uutta jännitettävää kevääseen. Joensuun kaupungin varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta on pistänyt pystyyn kilpailun Papinkadulle lähivuosina nousevan maakunnan ykköslukion nimestä.  Lukion on tarkoitus aloittaa toimintansa syksyllä 2015 ellei tapahdu jotain erityisen ihmeellistä, esim. valitusta hallinto-oikeuteen rakennuksen aiheuttamasta uudesta kaavasta.

Kilpailuun voi osallistua internetissä ja siihen on linkki kaupungin etusivulla.  Se henkilö, jonka ehdottama nimi valitaan lukion nimeksi, rikastuu 500 eurolla. Jos voittajaa on ehdottanut usea henkilö, tuo järisyttävä potti jaetaan. Lupaan lisäksi, että henkilö saa jonkinlaisen huomionosoituksen uuteen lukiorakennukseen, saa nähdä :-).

En tiedä, onko kansainväliset vedonlyöntitoimistot vielä huomioineet täällä mielihyvän metropolissa  meneillään olevaa kilpailua, mutta nyt olisi jo aika! Suurimpana voittajakandidaattina on yhdistyvien Joensuun yhteiskoulun lukion ja Joensuun Niinivaaran lukion  muodostamassa akateemisen koulusivistyksen kehdossa pidetty Joensuun yhteiskoulun lukiota, onhan vanha osa taloa yhteiskouluksi rakennettu ja se  nimikin on hakattu Papinkadun sisäänkäynnin yläpuolelle.  Lisäksi yhteiskoulu muistuttaisi meitä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, olihan koulu ensimmäinen alueen oppikouluista, jota pojat ja tytöt kävivät yhdessä. Keskikaupungilla vaikuttivat poika- ja tyttölyseo. Yhteiskoulun lukio muutti Rantakylään Papinkadulta 1988. Nimeä puoltaisi myös se, että myös Niinivaaran lukio oli alkujaan Pielisjoen yhteiskoulu vuoteen 1974 saakka. Molemmat oppilaitokset olivat myös alunperin yksityiskouluja. Onpa nimi Joensuun uusi yhteiskoulu kantautunut myös korviini, ei hullumpi sekään.

On myös ajatuksia siitä, että pitäisi enemmän ottaa  huomioon yhdistyminen ja luoda paikalle myös uusi nimi, on rakennuksessa sitten toiminut mikä koulu tahansa. Rakennetaanhan paikalle noin puolet lisää.  Tältä pohjalta asiaa mietittäessä mahdollisuuksiahan on monia. Itse olen maistellut nimenä myös Wivi Lönnin lukiota, joka nimenä korostaisi myös tasa-arvoa ja 1910 valmistuneen rakennelman ensimmäisen osion piirtänyttä kuuluisaa naisarkkitehtiä.  Hänhän oli Suomen ensimmäinen nainen omalla alallaan, joka perusti oman toimiston ja on sikäli oman alansa naispioneeri. Nimessä olisi Minna Canthin Kuopiossa sijaitsevan lukion kanssa sama kaiku. Halutaanko kuitenkaan matkia savolaisia?

Aivonystyröissä muhii myös ajatus Pielisjoen mukaan ottamisesta lukion nimessä, virtaahan joki lähes siinä oppilaitoksen takapihalla.  Paikallisia merkkihenkilöitä, joiden mukaan lukiota voisi ajatella nimettäväksi, on meillä minun mielestäni Joensuussa valitettavan vähän. Tai sitten historioitsijana minulla on aukko Joensuun kaupungin elämästä. Aaro Heikkilän lukiota varmaan ei monikaan ole ajatellut ehdottaa.

Joka tapauksessa minulle itselleni tulevan lukion nimellä ei sinällänsä ole suurta merkitystä, kunhan se on hyvä ja toimiva.  Luotan täysin lautakuntaan nimiasiassa.  Käy ihmeessä jättämässä oma ehdotuksesi tässä osoitteessa, nimiehdotuksia voi jättää 15. huhtikuuta mennessä.

Hyviä ristiäisiä/nimiäisiä kaikille ja myös hyvää pääsiäistä!

16.2.2013, Joensuu

Kokeita ja juhlia, iloa ja haikeutta!

Ylioppilaskirjoituksia, juhlaillallisia, penkkareita ja vanhojen tansseja! Lukioissa tapahtuu helmikuun aikana kaikenlaista, joka saa monen pää pyörälle, eikä ainoastaan tangosta! Miten nopeasti kaikki tapahtuukaan. Hetki sitten yläkoululaisista nuorista oli saatu lukion ensimmäisen luokan opiskelijoita, joille kaikki oli vielä niin uutta ja ylioppilaskirjoitukset sekä ajatukset jatko-opiskelupaikoista olivat vielä sitä kaukaista tulevaisuutta.

Itse tulee aika ajoin muisteltua niitä omia nuoruusvuosia ja etenkin lukioajat ovat vielä hyvin muistissa. Tuolloin tapahtui tosi paljon. Wanhojen tanssit olivat keväällä 1989 Enon lukion 17 vuotiaalle nuorukaiselle sen hetkisen elämän jännittävin paikka, samoin isot bileet Lehmossa, uuden uutukaisessa hotelli Juliessa ystävien kera.

Penkkariaika oli itselle jotenkin outoa aikaa. Tilannetta voisi ehkä verratta armeijasta vapautumiseen. Enää ei ollut pakko lähteä aamulla minnekään, mutta tiesi, että jotain on tehtävä. Meikäläisen kielitaidolla oli pakko panostaa etenkin silloin vielä kaikille pakolliseen ruotsin kielen kokeeseen. Oli aivan pakko, koska armeijaan mentiin tuohon aikaan vasta 20 vuotiaana ja itse en missään tapauksessa tahtonut viettää välivuotta työn tai lorvimisen parissa.  Kun tavoitteena oli päästä yliopistoon ja myöhemmin sitten historian opettajaksi, oli panostettava maksimaaliseen omien kykyjen mukaiseen tulokseen.

Ei se lukuloma ennen kirjoituksia aivan pelkkää kirjojen tutkiskelua ollut. Kolin laskettelurinne kyllä aika ajoin veti puoleensa, olihan se maaliskuun alku melko aurinkoinen ja lämmin. Kyllä abiturientti saa vapaapäiviäkin pitää, mutta kohtuudella. Opiskelurytmin säilyttäminen ennen kirjoituksia on tosi tärkeää. Lisäksi tuo ns. itsenäinen jakso valmentaa hyvin myös korkeakouluopintoihin. Toki lukemiseen keskittyminen yli 20 vuotta sitten oli huomattavasti helpompaa kuin nykyisin, etenkin maaseudun nuorelle. Kotona oli lankapuhelin ja televisio. Radiota ei juurikaan kuunneltu. Nykyisin näitä erilaisia internet-ajan viihdykkeitä on niin paljon, että on jo saavutus, jos tunnin jaksaa olla ilman facebookia tai muita houkutuksia. Tavoitat koko ajan ystäväsi ja olet myös itse tavoitettavissa, on se hyvä tai huono asia.

Vaikka tavoitteenani olikin kansankynttilän ura, piti silti muistaa tehdä varasuunnitelma. Minun tapauksessani se merkitsi hakemista Lieksan kauppaoppilaitokseen, pankkitoimihenkilölinjalle, siis merkonomiksi. Piti tuo yhteishakukin muistaa siinä kaiken muun ohessa. Ja tuohon aikaan haku piti tehdä vielä papereita täyttämällä. Kyllä elämä sitten nykyisin on niin helppoa!

Ei lukion jättäminen helppoa ollut. Koulukavereiden jättäminen oli kai se vaikein asia, oppitunteja ei minullakaan ikävä ollut. Perheeseemme oli pari vuotta aiemmin saatu uudet  hienot videot, jotka noita VHS-kasetteja toistivat. Chuck Norris ja Sylvester Stallone olivat lukulomalla hyviä ystäviäni, aina kun heitä vain jaksoi noutaa Uimaharjun videovuokraamoista. Tyttöystävää minulla ei kirjoitusten aikaan ollut, enkä muista tuliko edes etsittyä. Tuskin sellaisesta nyt haittaakaan liiemmälti olisi ollut.

Joka tapauksessa hyvää lukulomaa kaikille abiturienteille ja kovasti tsemppiä! Kiitokset kivoista penkkareista! Näemme kevään koitoksissa!

7.1.2013, Joensuu

Heräten valoa kohti!

Lukuvuoden toinen osa alkaa päästä kunnolla vauhtiin. Täytyy rehellisesti myöntää, että vaikka loma olikin melko lyhyt, tuli opittua itsekin hieman erilaiseen vuorokausirytmiin. Aamuherääminen on aina tuottanut itsellekin tuskaa, etenkin marras- ja joulukuu. Samoja haasteita näyttää olevan niin oman talouteni teineillä ja myös opiskelijoilla. Osa kotona olevista on tykästynyt suihkuherätykseen, mikä valitettavasti näkynee vesilaskussa. Itse herään viimeistään silloin, kun -20 asteen pakkasessa hytisten noudan aamulehden 50 metrin päästä ja saan radion päälle. Työt alkavat samalla myös selatessa työsähköposteja iPadin kautta ja tsekkaamalla joidenkin ystävien kello 3 am tapahtuneet facebook-päivitykset. Myös pannullinen kahvia esikoiseni kanssa auttaa. Mitä konsteja Sinulla on heräämiseen?

Tärkeintä on kuitenkin aina rutiininomaisesti käynnistää sisäinen moottori millä keinolla hyvänsä. Vielä tärkeämpää on nukkua kunnolla ja antaa niiden muiden roikkua somessa silloin aamuyöllä.  Aamu ja päivä sujuu aina paremmin, jos olet heti hereillä jo ensimmäisellä oppitunnilla. Kasvuiässä olevat tarvitsevat tutkijoidenkin mukaan paljon unta. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassamme unen tarvetta väheksytään, tahti on muuttunut kiireisemmäksi ja joskus oletetaan sinun aina kommentoivat jotakin, on sitten vuorokaudenaika mikä tahansa.  Jos uni ei tule ja ei aamuisin jaksa, kannattaa asialle tehdä jotain. Vuorokausirytmin muuttaminen, liikunnan harrastaminen, stressin välttäminen. Siinä muutamia keinoja. Viikonloppu tekee monen unirytmille hallaa, koska silloin eletään ihan eri maailmassa ja sopeutuminen arkirytmiin vie aikansa.

Myöhästymistä töistä tai koulusta nukkumisen takia en pidä hyväksyttävänä. Maailmasta harvoin löytyy työ- tai opiskelupaikkoja, joihin voi mennä vasta puolen päivän aikaan, ellei sitten aio yövartijaksi. Ihminen on kuitenkin luotu olemaan hereillä valoisan aikaan noin 16 tuntia ja nukkumaan vähintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa, nuorilla suositus olisi jopa noin 10 tuntia. On ehdotettu murrosikäisten koulupäivän siirtämistä tunnilla, mutta tuskin onnistuu, yleisellä tasolla.

Onneksi mennään joka päivä kohti valoa. Luonnollinen valon määrän lisääntyminen auttaa myös meitä aamu-unisia.

Heräämisiin!

Esa rehtori, Joensuun Niinivaaran lukio

21.12.2012, Joensuu

Aika ladata akkuja ja analysoida syksyä!

Eletään vuoden pimeintä aikaa. Takana on toiminnallinen syyslukukausi. Aika on kulunut rehtorin näkökulmasta nopeasti. En tiedä onko muilla opetusalan ihmisillä samanlainen tunne, mutta omasta mielestäni aika rientää nopeasti, joskus tuntuu että jopa liiankin vauhdilla, mitä vanhemmaksi tulee.

Koulunpidossa on tämän kuluneen vuoden aikana tapahtunut paljon.  Niikalla vietettiin vuonna 2012 juhlavuotta, koulumme perustaminen tapahtui 50 vuotta sitten vuonna 1962. Samoihin aikoihin, hiukan omasta mielestä toki ristiriitaisin tuntein, väännettiin hankesuunnitelmaa uudelle Papinkadulle sijoittuvaa 600 opiskelijan lukiolle. Samaan aikaan elettiin hektistä arkea koettaen pitää mahdollisimman hyvää huolta nykyisistä opiskelijoista. Yhtä aikaa rehtorin päivissä on ollut läsnä menneisyys, nykyisyys sekä tulevaisuus. Täytyy tunnustaa, että hieman on ollut ristiriitaisia ajtuksia, kun samalle päivälle sattui tuon uuden, mahdollisesti 2015 syksyllä aloittavan lukion suunnittelu sekä Niinivaaran lukion juhlavuoden suunnittelua.

Olen oppinut sen läksyn, että muutos on pysyvää ja vauhti maailmassa lisääntyy. Älypuhelimet ja muut informaation nopeaan siirtämiseen suunnitellut laitteet ja järjestelmät ovat helpottaneet monien elämää ja erityisesti työntekoa, mutta löytyy myös haittailmiöitä.

Kahvipöytäkeskusteluissa ja tapaamisissa eri puolella Suomea kollegoiden kanssa on useasti jaettu sama huoli. Entistä useamman lukio-opiskelijan osaaminen etenkin kielissä ja matemaattisissa aineissa on heikentynyt. Yllättävän moni ei enää kuulemma jaksa keskittyä koulun antamiin kotitehtäviin. Nuoret ovat kyllä edelleen aktiivisia ja energisiä, mutta sosiaalinen media peleineen ja erilaisine aktiviteetteineen vie liikaa aikaa, ainakin minun mielestäni. Suurimmalle osalle opiskelijoista pelkkä oppitunti ei ole riittävä määrä uuden omaksumiseen, vaan kotitöitä tarvitsisi tehdä edelleen. Kilpailu jatko-opiskelupaikoista on kuitenkin kovaa, koko ajan kovempaa.

Uusia haasteita riittää myös vuodelle 2013. Suurimpana sellaisena heti tammikuussa alkava uuden lukion yksityiskohtainen tilasuunnittelu, jonka pitäisi olla valmis ensi syksynä. Monta asiaa siinäkin on huomioitava. Tulevaisuuden koulu, tilojen muunneltavuus, oppiaineiden erityispiirteet, viihtyisyys ja ennen kaikkea opiskelijoita palveleva oppimisympäristö. Tulemma tässä työssä tarvitsemaan paljon nykyisten Niinivaaran lukion ja JYKin opettajakuntia sekä oppilaskuntia kuin myös ulkopuolista asiantuntemusta ja apua. Jos kaupungin suunnitelmat toteutuvat rakentaminen alkaisi ensi syksynä ja uusi yhteinen lukio aloittaisi toimintansa elokuussa 2015.  On varmasti vaikea ottaa kaikkea huomioon ja saada kaikki mahdollinen mahdutetuksi. Itse haluan ennenkaikkea, että koulusta tulee avara, toimiva ja se oppimisympäristönä on vähintään yhtä viihtyisä kuin Niikka on tänä päivänä.

Joululomansa on varmasti jokainen meistä ansainnut.  Pyhät ovat hyvää aikaa imeä virtaa ja valoa, mutta myös levittää hyvää mieltä sekä huomioida läheisiä.  Lukuvuosi on ollut levollinen ja rehtorikin voi jäädä  ilman työhuolia ja murheita lomalle. Minulla ei tällä hetkellä ole Joensuun Niinivaaran lukiosta johtajan näkökulmasta kuin positiivista sanottavaa. Henkilökunta on pullollaan upeita ja asiansa osaavia ihmisiä. Ja opiskelijat, te olette aivan ihania ja välittömiä! On ihanaa käydä töissä tällaisessa paikassa.

Rauhaisaa joulun aikaa kaikille ja onnellista uutta vuotta 2013! Rehtori vetäytyy Lehmon perukoille odotellen uusia haasteita!

Esa rehtori, Joensuun Niinivaaran lukio

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: